Vuosi vaihtui ja moni on alkanut suuntaa katsettaan kohti tulevaa. Nopeimmat ovat jo joulukuun aikana luoneet itselleen tavoitteita vuodelle 2020 ja osalla tavoitteet ovat kaatuneet vuoden ensi metreillä.
Minullakin on ollut tapana luoda joka vuosi itselle tavoitteita ja usein on ne ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Suurin syy tavoitteiden kaatumiseen on ollut epärealistiset odotukset, liian korkealle asetettu tavoite tai tavoite on ollut epämääräinen.
Esimerkiksi olen useana vuonna päättänyt laihduttaa. Tavoite on ollut yleisesti vain laihduttaa. Toisinaan olen saattanut jopa määritellä, että laihdutan 10kg vuoden aikana. No, ei sinänsä huono tavoite. Lähinnä epämääräinen, ilman suunnitelmaa. En ole käyttänyt aikaa tavoitteen syvällisempään pohtimiseen; kuinka pääsen tavoitteeseen, mitä se minulta vaatii ja mitkä asiat saattavat tulla esteeksi.
Useana vuonna tein samat virheet. Asetin tavoitteet, joita en jaksanut erityisemmin määritellä. Osittain tavoitteet tulivat ulkopuolelta, toisten toiveista tai tahdosta samaistua johonkin ihailemaani ihmiseen. Tavoitteet eivät olleet täysin minun omia.
Tavoitteitani laatiessani kompastuin negatiivisuuteen, mikä oli suuri virhe. Tavoite oikein luotu epäonnistumaan. Tavoitteen ajatuksena oli: ”olen lihava ja minun on pakko laihduttaa, jotta voin olla tyytyväinen itseeni”. Takuuvarma epäonnistuminen ja itsesyytös mokaamisesta edestä. Kierre oli valmis. Epäonnistuminen -> herkuttelu -> itsensä syyllistäminen -> entistä huonompi olo. Ei mitään järkeä.
Muutama vuosi sitten päätin, etten aio asettaa mitään tavoitteita. Elämä helpottui, mutta kahden vuoden päästä alkoi tuntumaan päämäärättömälle. Tarvitsen tavoitteita elämääni, haluan pyrkiä jotakin kohti, enkä vain velloa. Joten aloin pohtimaan miten luon itselle mielellään tavoitteet.
Kuinka laadin tavoitteen?
Aloin pohtimaan elämääni hyväksymis- ja omistautumisterpian periaatteiden mukaisesti. Mikä ja kuka on minulle tärkeää? Mitä teen tärkeiden asioiden eteen? Mitä haluaisin tehdä? Näiden kysymysten kautta löysin itselle tavoitteita, jotka ovat minulle todella tärkeitä.
Tämän jälkeen selkeytin tavoitteet. Pohdin miksi tavoitteet ovat minulle tärkeitä ja mitä onnistuminen minulle merkitsee? Mietin mitkä asiat estävät minua tavoitteisiin pääsemisessä, olenko itse vai/sekä joku ulkopuolinen esteenä? Tämän jälkeen pohdin mitä tekoja voin tehdä tavoitteeseen pääsemiseksi? Pala kerrallaan, asettaen itselleni välitavoitteita sekä toimintasuunnitelman kuinka tavoitteeseen pääsen. Sovituin väliajoin tarkastelin omaa edistymistäni ja tein tarpeen mukaan korjausliikkeitä sekä muokkasin toimintasuunnitelmaa.
Näillä periaatteilla olen viimeisen kahden vuoden aikana onnistunut luomaan itselleni kestäviä ja toteutuskelpoisia tavoitteita. Tiivistettynä:
Huono tavoite
❌ Poispäin jostain, sävyltään negatiivinen
❌ Liian ympäripyöreä, väljä
❌ Ulkopuolelta tuleva tavoite, ns. jonkun toisen tavoite
❌ Toimintasuunnitelma puuttuu
Hyvä tavoite
✅ Kohti jotakin, sävyltään positiivinen
✅ Selkeä, mahdollisimman konkreettinen ja toteutuskelpoinen
✅ Itselle tärkeä ja mielekäs, ns. oma tavoite
Oma tavoite vuodelle 2020
Vuoden 2020 tavoitteeni on keskittyä enemmän perheeseeni sekä löytää tasapaino vapaa-ajan ja työn/opiskelun välille. Tavoite syntyi siitä, että vuonna 2019 opiskelin yhdessä vaiheessa jopa neljää eri opintokokonaisuutta, yritin luoda uraa ja lisäksi hieman tienata ns. oikeista töistä pelimerkkejä elämään. Tein 18-20 tuntista ”työpäivää” ja yritin samalla opiskelun ohella hoitaa perheen. Kun viimein joululomalla pysähdyin, havahduin mikä minulle on oikeasti tärkeää. Olin ollut liian kiireinen, etten ollut ehtinyt nauttia minulle rakkaista.
Tavoite vuodelle 2020 kirkastui yllättäen ja suoraan minun tarpeistani sekä arvoista. Tänä vuonna olen määritellyt tarkasti, mikä on perheaikaa ja mikä työaikaa. Silloin kun on perheaika, ei tehdä koulu/työjuttuja vaikka kuinka mieli tekisi. Tähän olen aikaisemmin sortunut, hoidan muka ihan nopeasti yhden jutun.
Tavoitteen toteutumisvahdiksi olen valjastanut meidän lapset. Olen luvannut, että joka kerta, kun he huomaavat minun sortuvan perheajalla opiskeluun taikka työasioihin, he saavat ottaa minulta kännykän ja koneen pois. Ja jos viikon aikana sorrun kahdesti rikkeeseen, saavat lapset sunnuntaina valikoida kaupasta itselleen jotakin kivaa. Ja jos kuukauden aikana olen rikkonut 5 kertaa sopimusta saavat lapset päättää jonkin kivan toiminnan, johon koko perheen on osallistuttava. Eli pahimmassa tapauksessa rikkeestä tulee minulle todella kallista.
Millaisia tavoitteita sinä olet pohtinut vuodelle 2020?
Ihanaa alkavaa vuotta 2020,
Kati