Ei ole yksiselitteistä ongelmanratkaisukeinoa siihen, miten tulevaisuudessa asunnottomuuden ongelma sekä sen myötä tulleet lieveilmiöt ratkaistaan. On selvää, että resurssit sosiaali- ja terveyspuolella ovat riittämättömät. Rinnalle tulisi tehdä lakiuudistuksia muun muassa ihmisen pakkohoitoon saattamisen suhteen. Ihmisen itsemääräämisoikeus niin sanotusti kävelee monien lakipykälien yli. Esimerkiksi ketään aikuista ei voi väkipakolla pitää katkolla hoidossa.

Kumpi on ennen, muna vai kana?

Voisi sanoa, että päihde- ja mielenterveysongelmat kulkevat niin sanotusti käsikädessä, mistä muodostuu samankaltainen dilemma kuin ”Kumpi on ennen, muna vai kana?”. Päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi on vaikeuksia saada omaa asuntoa ja sitten, kun on oma asunto, niin sitä on vaikeuksia pitää se itsellään päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi. Toisaalta päihteettömänä on vaikea elää, jos on asunnoton. On selvää, että pelkkä asunnottomuuden poistaminen sellaisenaan ei riitä, sillä myös sen liitännäisongelmat olisi huomioitava.

Asunnottomuus yksi yhteiskunnallisista ongelmista

Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka syinä ovat muun muassa eriarvoisuus, väestönkasvu, kaupungistuminen sekä talouden suhdannevaihtelut. Asunto kuuluu ihmisen perusoikeuksiin ja asunnon puuttumista ei voida hyväksyä missään olosuhteissa. (VVA 2020.)

Asunnottomuutta on tilastoitu Suomessa vuodesta 1987 lähtien Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskuksen (ARA) toimesta.  Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana asunnottomuus on laskenut Suomessa merkittävästi. Vuoden 2019 lopussa Suomessa oli 4600 yksinelävää asunnotonta. Yli puolet (52 %) asunnottomista oli pääkaupunkiseudulta ja yli kolmannes (36 %) Helsingistä. (ARA 2020.)

Asunnottomuuden riskiryhmäläiset

Asunnottomuuden riskiryhmään kuuluvat päihdeongelmaiset. Runsas päihteiden käyttö altistaa muutenkin ihmistä hallitsemattomaan elämäntilanteeseen ja heikentää kykyä pitää huolta itsestään ja asioistaan. Päihteiden käyttöön liittyy monesti mielenterveysongelmia, impulsiivisuutta, itsetuhoista käytöstä, välinpitämättömyyttä itseä sekä omaisia kohtaan ja henkilökohtaisia menetyksiä. Päihteiden ongelmakäyttöä pitää yllä enimmäkseen päihdeongelmaisen ajautuminen yhä supistuvampiin valinnanmahdollisuuksiin. (Manninen & Tuori 2005: 10.)

Päihdehuollon piirissä asunnottomat asiakkaat sijoittuvat monesti väliaikaisiin asumisratkaisuihin, kuten matkustajakoteihin, asuntoloihin ja vastaanottoyksiköihin. Asunnottomuus on yksi taustatekijöistä, kun päihteidenkäyttäjä hakeutuu katkaisuhoitoon ja laitoskuntoutukseen. Joidenkin asiakkaiden väliaikaisuus voi kestää jopa vuosia. Palaaminen asuntomarkkinoille ei ole helppoa asunnottomalle päihdehuollon asiakkaalle. Leimautunut päihdeongelmainen sekä luottotietonsa menettänyt ei ole haluttu vuokralainen. Vuosien takainen vuokrarästi voi myös estää sijoittumisen kunnan tai kaupungin vuokra-asuntoihin. (Manninen & Tuori 2005: 10–11.)

Asunnottomiksi määritellään ihmiset, joilla ei ole omaa asuntoa ja he, jotka elävät joissakin seuraavista väliaikaisratkaisuista:

• ulkona, porrashuoneissa ja niin sanotuissa ensisuojissa
• majoitusliikkeissä, asuntoloissa
• kuntouttavissa yksiköissä, sairaaloissa, huoltotyyppisissä asumispalveluyksiköissä tai muissa laitoksissa
• tuttavien tai sukulaisten luona tilapäisesti asunnon puutteen vuoksi. (ARA 2021.)

Ongelmat ylisukupolvisia

Tein YAMK-opinnäytetyöni haastattelemalla päihteitä käyttäviä asunnottomia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää päihderiippuvaisten kokemuksia omasta asunnottomuudestaan ja sen käännekohdista. Haastatteluja tehdessäni kävi ilmi, että haastateltavista suurin osa oli ollut useita kertoja asunnottomana. Lähes kaikilla haastateltavilla oli mielenterveys- ja päihdeongelmia. Ongelmat ja haasteet ovat olleet ylisukupolvisia. Useilla haastateltavilla oli ongelmat alkaneet jo lapsena sekä nuorena. Varhaisen tuen tärkeys olisi ollut näissä tilanteissa tarpeen. Osa haastateltavista oli lapsena ollut sijoitettuna laitoksiin. Joidenkin haastateltavien mukaan he eivät olleet saaneet riittävää tukea esimerkiksi päihteiden käytön lopettamiseen tai lapsuustraumojen käsittelyyn.

Nuorten huono-osaisuus näkyy tällä hetkellä nuorten aikuisten pahoinvointina ja syrjäytymisenä yhteiskunnassa. Huono-osaisuus, köyhyys, väkivaltaisuus, päihdeongelmat ja rikollisuus voivat siirtyä yli sukupolvien ketjuna vanhemmilta lapsille. Omilta vanhemmilta omaksutaan toimintamalleja, jotka vaikuttavat esimerkiksi nuorten koulutus- ja uravalintoihin. Näillä taasen on vaikutusta myöhempään toimeentuloon. Syrjäytyminen nuorilla voi johtua niin sanotusti sekä sisäisistä että ulkoisista syistä ja näin ollen he voivat nähdä itsensä negatiivisessa valossa. Nämä seikat voivat alkaa rajoittaa heidän omaa toimintaansa ja ongelmat saattavat kasvaa sekä kasaantua.

Muun muassa näillä ongelmilla ja haasteilla on ollut suuri merkitys asunnottomaksi joutumiseen ja asunnottomuuteen. Ylipäätään terveyteen liittyvät ongelmat ja haasteet olivat monimuotoisia. Ennaltaehkäisevää ja niin sanottua vastaan tulevaa tukea kaivattiin. Useat haastateltavat kokivat, että apua oli saatu liian hitaasti ja he olisivat esimerkiksi halunneet päästä aloittamaan korvaushoidon nopeammin.

Kuka tahansa meistä voi joutua asunnottomaksi

Kuka tahansa meistä voi joutua joskus asunnottomaksi. Riski kasvaa asunnottomaksi jäämisessä pienituloisilla, päihde- ja mielenterveysongelmaisilla sekä maahanmuuttajataustaisilla. Korkea vuokra jo itsestään voi johtaa siihen, että joka kuukausi jää osa vuokrasta maksamatta, mikä lopulta voi johtaa asunnon ja luottotietojen menettämiseen. Asunnon menettämiseen voi johtaa myös erilaiset äkilliset kriisit, kuten avio- tai avoero, sairastuminen, työttömäksi jääminen ja puolison menettäminen kuoleman vuoksi. Kriisitilanteissa etenkin pienituloisilla on niin sanottu pelivara liian pieni, kun säästöjä ei ole kertynyt ja kaikki rahat menevät jokapäiväiseen elämiseen.

Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vaatisi useamman eri tahon toimia yhtäaikaisesti. Tulisi olla asunnottomuuden ennaltaehkäisyä, toimenpiteitä yleisessä asuntopolitiikassa sekä kohdennettuja toimenpiteitä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Tässä taustalla tulisi olla myös joustavat ja toimivat päihdehuollon tukipalvelut. Itse koen, että sosiaali- ja terveyspuolen ennaltaehkäiseviin ja hoitaviin palveluihin tulisi panostaa entistä enemmän. Mielestäni tulisi myös pohtia enemmän, että olisiko jossakin kohtaa myös tarpeen tehdä lakiuudistuksia esimerkiksi pakkohoitoon ohjaamisen suhteen.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ei riitä pelkästään se, että ihmiselle järjestetään asunto. Sen lisäksi tulisi olla riittävät tukipalvelut, jotta onnistuu itsenäisessä asumisessa.

”Sillon, kun masennus oli pahana, niin mä en saanut maksettua laskuja. Silloin jouduin asunnottomaksi hetkeks. Olin asunnoton joku pari kuukautta ennen ku sain uuden kämpän. Muo autettiin täällä saamaan asiat kuntoon ja sitä kautta sit sain sen uuden kämpänkin.”

LÄHTEET:

Asunnottomat 2020. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, ARA. 2021.  fi-le:///C:/Users/sinis/AppData/Local/Temp/Asunnottomat2020_ARAn-selvitys-2-2021_p1902.pdf. Luettu 21.2.2021.

Manninen, M. & Tuori, T. 2005. A-klinikkasäätiön tuettu asuminen. Teoksessa Hynynen, R. (toim.) 2005. Asuntoja ja tukea asunnottomille. Arviointi tuetun asumisen toimintamalleista. Helsinki: Ympäristöministeriö. 9–26.

VVA ry (Vailla vakinaista asuntoa ry), 2020. https://vvary.fi/asunnottomuus. Luettu 3.1.2021.